Viimeksi kerroin piimäpiirakasta, jonka ohjeen löysin Tarun taikakakut -blogista. Sen jälkeen on tullut tehtyä jokunen piimäpiirakka.

Löytämäni ohjeen mukaisesti tehtynä piirakasta tulee aika tuhtia tavaraa, onhan mukana puoli pakettia voita ja puoli pussia sokeria. Vähemmälläkin pärjäisi.

Tänään tein pari sellaista kevennettyä versiota. Piimää käytin ohjeenmukaisen puolipurkkisen, mutta voin sijasta käytin tavallista leivontamargariinia ja sitäkin noin neljännespakan eli vajaa pari sataa grammaa. Sokerinkin määrän liki puolitin, arviolta sitä meni (pussista kaataen) jotain kolmisen desiä jos aivan sitäkään. Vehnäjauhojakin korvasin ohrajauhoilla. Ensimmäiseen piirakkaan käytin noin 0,4 litraa vehnäjauhoja ja 0,3 litraa ohrajauhoja. Kun tulos näytti - ja maistui - edelleen yhtä hyvältä kuin aiemmin, toiseen pistinkin jo puoli litraa ohrajauhoja ja vain pari desiä vehnäjauhoja.

Piimäpiirakan teko on hauskaa kun se on niin älyttömän yksinkertaista. Se onnistuu helposti lapsiltakin; riittää, kun aikuinen tai muu isompi huolehtii rasvan sulattamisesta jos käytetään hellaa. Mikrosulatuksen hallitsee jo lapsikin, eikä taikinan kaataminen pellille ole sekään ylivoimaista.

Maustoin toisen kakun mintulla, minä kun satun pitämään siitä. Lisämausteena ropsaisin sekaan vielä pomeranssinkuorijauhetta kun sitä sattuu olemaan varastoissa parikin purkkia eikä sille oikein tunnu löytyvän muuta käyttöä.

Kakkua kuorruttaessani oivalsin, miksi tomusokeripinnoitetta tehtäessä sekaan kannattaa laittaa sulan rasvan lisäksi myös tilkka vettä. Hämmästyttävää, kuinka vähällä vesimäärällä seos muuttuu juoksevaksi ja helposti levitettäväksi. Pelkkä rasvasula tarkoittaa pehmeän voin kaltaista levitettä, vesitilkalla tuloksena on valuva kastike. Hassua suorastaan.

Nyt kun ohrajauhoja on kokeiltu onnistuneesti, tekisi mieli kokeilla vaikkapa kauraryynejä. Mitähän muuta taikinaan voisi sekoittaa..? Hmmm....