Lapseni tuli vierailulle viikonlopuksi, mikä vaikutti jossain määrin ajankohtaiseen ruokapolitiikkaan. Lähinnä kai siten, että jotta keskusteluille jäisi enemmän aikaa, ei sitä kehdannut viettää hellan ääressä seisten. Siispä ruokakulttuuri oli - kenties aiempaa enemmänkin - pikapainotteinen.

Hyvän vastaanoton sai hedelmäsalaatti, jossa kastikkeena oli mausteinen kermarahka. Kun tein kumpaakin kunnon annoksen, riitti niistä välipalapurtavaa käytännössä koko viikonlopuksi. Salaattiin meni kaksi isoa omenaa, iso appelsiini, liki rasiallinen punaisia rypäleitä ja purkillinen ananaspaloja. Syöntiannosten päälle tarkoitettuun kermarahkaan käytin purkin kermaa, kaksi rahkaa, kourallisen sokeria ja reilusti vaniljasokeria. Peruskauraa siis sekin.

Yhden kunnon pääaterian toki valmistin: perunamuusia, Atrian paistovalmiiksi pakattua lihamureketta ja kevyesti maustettua ruskeaa kastiketta. Perjantai-illalta näistä jäi sen verran, että niitä riitti vielä lauantai-aamupäivällä lämmitettäväksi. Loppu lauantaista meni hedelmäsalaatin ja saunomisen puitteissa.

Sunnuntain pääateria oli taas pika-ateriaksi valmistettuja makaronia, purkkipihvejä, paistettuja sipulirenkaita ja itämaiseen tyyliin maustettua ohutta kastiketta. Hirvenlihapurkista leikattujen pihvien oheen tuntui mukavasti sopivan mm. neilikalla ja kardemummalla (ja sinapilla) maustettu kastike. Hommassa oli pääasiana kuitenkin se, ettei ruokatouhuun tuhertunut kauaa kokkailuineen, ruokailuineen ja tiskikoneen täyttämisineen. Jäipähän enemmän aikaa maailmantapahtumien puntarointiin.

Sen verran peruskamaa viikonlopun kokkailut olivat, ettei niistä ollut tarvetta - eikä väliä - kuvia ottaa. Sanat kertokoot.