Seuraavan tilauksen haen autolla, päätin kun kannoin toissailtapäivänä suurta laatikkoa postin noutopaikasta kotiin, vaihtaen vuorotellen kädestä toiseen kassia jossa olivat lähimarketista hakemani ostokset. Laiskuuttani ajattelin, etten lähde kävelemään kahta kertaa samalle suunnalle vaan noudan saapuneen postipaketin samalla kun käväisen kaupassa.

Jos olisin osannut ajatella, minkä kokoinen paketti on kyseessä, en olisi avannut pakettiautomaatin luukkua. Mutta kun en, niin mukaanhan se oli otettava. Onneksi se ei paljon painanut, mutta olipahan kokonsa puolesta kömpelö kannettava vajaan kilometrin matkalla.

Paketissa oli viime viikon lopulla tilaamani härpäke: tehosekoitin. Olin sellaista katsellut jo jonkin aikaa eri paikoista, lähinnä kirpputoreilta. Yhtenä iltana sain päähäni katsoa, mitähän ne verkkokaupassa maksavat ja eiväthän ne paljoa maksaneetkaan. Löysin mielelleni ja mielenrauhalleni sopivan yhdistelmän kohtuuhinnalla, joten päädyin tilaamaan asiakaspalautuksena takaisin tulleen, ilman pahveja palautuneen vekottimen.

Käyttöönotto sujui näköjään vaiheittain: hain koneen toissapäivänä, pesin eilisiltana ja käytin ensimmäisen kerran sitä tänään. Käyttökohdekin löytyi samalta pöydältä kuin mille koneen sijoitin. Salaattiainekset.

Olin pari päivää sitten ostanut muutamia tarvikkeita, ajatuksena tehdä kohtalaisen kokoinen salaattiannos josta riittäisi purtavaa pariksi päiväksi. Kokoelma käsitti pienen salaatinkerän (taisi olla jääsalaattia tai jotain vastaavaa), kurkun, paprikan (punaisen, makean sellaisen) ja muutaman tomaatin. Nämä pilkoin nyt hieman pienemmiksi (paitsi että salaatinkerän heitin pois, oli vähän myteytynyt jo hän) ja sulloin sekoittimen isoon kannuun. Koska arvelin aivan oikein, etteivät ainekset ole kovinkaan imeliä, lisäsin makeutta tuomaan purkillisen ananasrenkaita liemineen (joka oli vain vettä, ei sitä sokerilientä). Sitten vain kone hurisemaan.

Kapistuksessa on useita kierrosvaihtoehtoja. Päädyin tekemään hienoa työtä (millä tarkoitan soseen muotoa, en omaa tekemistäni), käytin suurinta kierroslukua. Parin pysätyksen ja sullomisen jälkeen homma hoitui: tuloksena puolisentoista litraa ruskeaa lientä joka maistui vahvasti kurkulta. mutta jossa oli hivenen muitakin makuja seassa.

Parin koelasillisen jälkeen talletin liemen kannussa jääkaappiin jäähtymään. Säilytyksen aikana seos lajittui eli pintaan nousi hieman kiinteäksi muodostunutta vaahtoa ja pohjalle jäi selkeästi liemimäinen litku. Kumma kyllä sotkos hävisi parin tunnin kuluessa olemattomiin, mikä sai tuumimaan että jos olisin tehnyt aineksista perinteistä salaattia, sitä löytyisi jääkaapista vielä ylihuomennakin.

Päätös: jatkossa teen vähemmän perinteisiä salaatteja ja enemmän näitä vauvasoseita, joita jotkut sanovat smoothieiksikin. On paljon helpompaa nauttia salaatti juomana mukista kuin sekalaisina paloina lautaselta. Kun tämä laite lisäksi tekee jääpaloista hienoa murskaa, saan tehtyä helposti erivärisiä ja -makuisia hilejuomia itseni ja muidenkin iloksi. Kokeilevan kokkaajan mielikuvitukseni lähti heti liikkeelle, sillä oivalsin että voisin tehdä kaikenlaista: soseita eri tarkoituksiin, mehupohjia joilla saa kuplaveden kanssa limsoja, taikinapohjia ja vaikka mitä mukavaa.