Kesän alku on kulunut erinäisissä muuttopuuhissa joten vaikka olen kokkaillut jotain lähes joka päivä, ei aikaa ole riittänyt kokkailuista kertomiseen. Eipä niistä kyllä paljoa olisi kertomistakaan, sellaisia tavallisia sörsseleitä kun ovat olleet, vähän mitä milloinkin. Muutama päivä mentiin melkein pelkillä kananmunilla kun sain niitä lahjaksi muuutaman kennon (45 kpl) ja ne piti syödä suhtkoht joutuin. Muutama muukin poikkeama seassa on ollut kuten pikakahvilla maustetut pihvit (olivat hyviä mutta en muista mitä kaikkea niihin hukkasin), jotain tahmeita pikkupaistoksia (mitä lie olivatkaan) ja muuta sellaista.

Tänään oli aikaa taas sekä keitellä että kirjoitella, joten nyt tulee sitä jälkimmäistä kun ensimmäinen on jo käsitelty.

Valmistauduin tämänpäiväiseen keittelyyn ikään kuin sattumalta kun ostin pari päivää sitten pienehkön kukkakaalen. Ajattelin tekeväni jonain päivänä kesäkeittoa (vähän samanlaista kuin viime viikolla jolloin keittelin keiton lähes kaikesta kesäiseksi arvelemastani mitä kaapista tuolloin löytyi).

Aluksi silppusin kukkakaalen kohtalaisen pieniksi palasiksi. Kannan ja lehdet pistin jätteisiin, niille en keksinyt muuta käyttöä. Sekaan silppusin sipulinipusta pari isohkoa sipulia ja aika pitkästi kummankin vartta (muut kuin kuivahtaneet osat siis). Keittoliemeksi lorautin purkillisen maitoa (lisäsin lopuksi vielä vähän vettä, maitolitra kun oli vähän liian vähän, kattila iso ja aineksia paljon).

Seuraavaksi kattilaan hurahti pussillinen pakastevihanneksia (herneitä, maissia ja paprikaa taisi lukea pussissa) sekä pieneksi pilkottuina kilon verran varhaisperunoita hyvin pestyinä. Herneenpalkoja ja porkkanoitakin olisin käyttänyt mutta kun niitä ei tällä kertaa ollut käytettävissä.

Hetken miettimisen jälkeen lisäsin muutamia mausteita mutta päätin jättää suolan lisäämisen tuonne loppupäähän keittelyä. Sekaan meni noin teelusikallinen fenkolinsiemeniä, jonkin verran valkopippuria ja ripaus currya. Päällimmäiseksi lorautin reilusti ruokaöljyä (niin, juuri sitä kylmäpuristettua rypsiöljyä; muuta minulla ei nykyään olekaan).

Perunoiden kypsyttyä ja kukkakaalin pehmettyä soseutin koko touhun. Vaikka soppa oli sakeaa, oli liemi kuitenkin niin notkeaa että suurustin sitä puolella lasillisella maissijauhoa. Aika lailla mauttomalta tuntuneeseen keitokseen piti saada vähän lisämakua joten kaatelin kattilaan lisää mausteita: vähän kurkumaa väriä antamaan, hieman neilikkaa ja ripaus muskottia, lisää valkopippuria (voi harmi, valkosipuli oli loppunut), ripaus rosmariinia ynnä pari ripsausta Poppamiehen chilimaustetta ytyä antamaan. Niin, ja lisäksi aromisuolaa ja tavallista suolaa. Makuja rupesi soseesta löytymään mutta jotain vielä puuttui, siispä reilusti sokeria sekaan (meniköhän jotain puolisen kupillista tai sinne päin).

Tunnin verran kannen alla maustuttuaan sotkos, jota joku sanoisi sosekeitoksi mutta minä sanoisin velliksi, oli saanut ytyä ylleen. Chili ja sokeri olivat tehneet tehtävänsä. Makea kesävelli oli nyt melkein syömävalmis: minuutin lämmitys mikrossa per lautanen ja sitten syömään rasvaisen kinkkujuustoleivän kanssa (kinkku ja juusto on leivässä lisätty jo taikinaan; joku pieni paikallisleipomo kuulemma on asialla).

Kuvaa ei keitosta ole sillä se tuli syödyksi ennen kuin ehdin kameraa kaivaa esille. Päätelkää siitä! :-)