Aioin tänään töiden jälkeen tehdä kanttarellikastiketta, sienet kun olivat olleet jo pari päivää sulana. Heti alkuun oli tulla stoppi siksi, että minulla ei ollut maitoa eikä muuta kermaa kuin mansikkakermaa, jonka olin hankkinut syödäkseni sitä hillojen eli lakkojen kanssa.

Samapa tuo, tuumasin, ja tein kanttarellikastikkeen mansikkakermasta. Ja jälleen pääsin hämmästelemään, miksi en aikaisemmin ole tätä tehnyt. Kastikkeesta tuli vaaleanpunaista ja todella mainion makuista.

Kastikkeeseen käytin kanttarelleja öbaut pari sataa grammaa. Hauduttelin niitä tovin foliokasarissa ruokaöljyssä (tottakai kylmäpuristetussa rypsiöljyssä, josta käytän nykyään luomuversiota).

Kotvan kuluttua lisäsin joukkoon ruokalusikallisen grahamsämpyläjauhoja (jotain semmoisia, missä on niitä pieniä mustia möykkyjä eli kuorenpalasia tms.). Sekoittelin ne sienten sekaan, ruskistamatta eli levy kakkosella. Seuraavaksi tyhjensin sekaan 2,5 dl:n purkin mansikkakermaa, vähän valkopippuria ja vähän reilusti valkosipulia. Kastike sai hiljalleen kuplia jonkin aikaa, kunnes nostin sen syrjään hautumaan siksi aikaa kun perunat kypsyivät. Samalla tuli täytettyä puolikas ristikkolehteä ajan kuluksi.

Alla on kuva lopputuloksesta lautasella: perunoita, mansikkaista kanttarellikastiketta ja ihmekasvin siivuja, ruokajuomaksi kuplavettä. Suunnilleen samanlainen annos lähtee huomenna töihin, työkavereita naurattamaan :-). Viimeksi piisasi hupia moneksi päiväksi viime viikolla tekemästäni punajuuripiirakasta, joka sai maistajilta mukavia kiitoksia ja ihmettelyjä. Joku hoksasi, että sehän olisi mainio keino saada lapset syömään kasviksia: leivotaan punajuuri-, porkkana- tai naurispiirakoita. Muitakin kasviksia varmaan voi niihin käyttää eli piilottaa. Miltähän hernepiirakka maistuisi...maitoon tehty hernepuuro ainakin on hyvää.