Kun taasen oli vapaata joutoaikaa, leipaisin pari vuokaleipää. Tällä kertaa sovelsin erästä vanhaa ohjetta, jolla oikeasti tehdään litteitä rieskoja joissa on valkosipulia ja oliivia. Nesteenä siinä käytetään maustamatonta jogurttia (ja muistaakseni vettä), ja jauhoina hiivaleipäjauhoja ja tavallisia vehnäjauhoja.

Sen verran ohjeesta muistin, että jogurttia oli puoli litraa ja vettä pari desiä. Kaupassa meinasin ensin ostaa piimää, mutta sitten muistin että sitähän käytettiin piimäkakkuun eikä oliivileipään, joten ostin purkillisen jollain ihmebakteereilla käytettyä luomujogurttia. Se menikin sitten kaikki taikinaan, ja vettä laitoin vain sen verran kuin tarvitsin liuottamaan paketillisen hiivaa.

Jauhoina käytin sämpyläjauhoja ja puolikarkeita vehnäjauhoja. Lisäksi laitoin taikinaan suolaa, siirappia, purkillisen oliiveja ja purkillisen valkosipulimurskaa. Niin että jotenkin ohjeen suuntaan meni, paitsi ei sinne päinkään (löysin nimittäin ohjeen sitten kun olin jo leivät tehnyt, se kun oli niinkin hyvässä piilossa kuin jääkaapin ovessa magneetilla kiinni).

Jogurttia oli liikaa, vettä liian vähän, siirapin sijaan olisi pitänyt laittaa sokeria tai hunajaa ja käyttämistäni oliiveista sekä valkosipulista olisi riittänyt ainakin kolmeen annokseen.

Paistoin taikinasta kaksi leipää, joiden rakenne olikin aika mielenkiintoinen. Annoin vuokien olla uunissa 45 minuuttia (käytin ruokakelloa hälyttäjänä), ja kun kumosin leivät jäähtymään arvelin niiden jääneen vielä raaoiksi, sen verran pehmeiltä ne tuntuivat. Kun ne olivat yön jäähtyneet, leikkasin ensimmäisen maistinpalan ja totesin että muiden virheiden lisäksi jauhoja oli ollut liian vähän. Sisus ei ollutkaan taikinaa niin kuin luulin, se oli paistunutta jogurttia. Se oli hyytynyt sellaiseksi pienireikäisen juuston tapaiseksi massaksi, jossa näkyy vihreitä oliivisiivuja ja jota ympäröi vaaleanruskeaksi paistunut leipäreunus. Jostain syystä siivut näyttävät todellakin siltä, että niiden reunus ja sisus ovat eri tavaraa :-).

Jogurttivuokaleip%C3%A4.jpg

Leipä on todella tuhtia syötävää, sillä kaksi ohutta siivua per ateria on todella tarpeeksi ja täyttävää. Koska syöjiä ei ole montaa, riittävät kaksi leipää pitkään. Ne säilyvät hyvin jääkaapissa, pussiin pakattuina.

Jospa ensi kerralla lukisin oliivileipäohjeen jo ennen leipomista.