Tänään oli kaupassakäyntipäivä. Työkavereilta saatujen ehdotelmien inspiroimana etsiydyin kaupassa hyllylle jossa myytiin kukkakaalta. Se vain, että tällä kertaa sen mukana myytiin myös parsakaalta. Koska pakkaukset olivat yhteisiä mutta suhteellisen pieniä, niitä piti ottaa kerralla kaksi.

Kotona irrottelin kukkakaalten osaset, huuhtaisin niitä ja keittelin pehmeiksi. Aikaa en mitannut, mutta olisikohan kulunut jotain vartista puoleen tuntiin; aika nopeaan ne kuitenkin pehmenivät. Valutin kattilasta veden pois ja muusasin kaalet puisella perunanuijalla.

Samalla kauppareissulla käväisin itämaisessa kaupassa, josta löysin kuvassa näkyvää kookoskermaa (pahvinen pakkaus sisältää kookoskerman muoviin pakattuna "tiilenä").

Pakkaus sisältää pienen tiilen muotoisen muovipussin täynnä valkeaa massaa, joka näppituntumalta muistuttaa kynttilävahaa. Puristelin pakettia ja naputtelin sitä veitsenkahvalla kunnes puolet siitä oli pehmennyt jähmeäksi tahnaksi. Sen jälkeen lämmitin pussia mikrossa kymmenisen sekuntia kerrallaan, puristellen ja ravistellen sitä aina välillä. Muutaman lämmityskerran jälkeen se muuttui juoksevaksi nesteeksi jonka sekoitin kukkakaalimuusiin. Lopuksi lisäsin ripauksen suolaa joukkoon.

Kukkakaali-kookoskermamuusi on valkoista eikä kattilassa näytä hirvittävän houkuttelevalta. Koska muusasin kaalet nuijalla, jäi muusiin vähän murusia jotka erottuvat yllä olevasta kuvastakin.

Saatteeksi keittelin toisessa "kaveripaketissa" olleen annoksen parsakaalta. Se puolestaan on kattilassa iloisen vihreä.

Koska kuvat on otettu kännykällä ja ilman salamaa, eivät värit pääse oikeuksiinsa mutta suuntaa ne varmaan antavat.

Parsakaali kypsyy varsin nopeasti, etenkin kun sitä ei ole tarkoituskaan keittää pehmeäksi. Pidän siitä sellaisena että se tuntuu hampaissa (vain hieman) raa'alta mutta ei kovalta. Sen oheen puolestaan kuuluu sulatettu voi; tällä kertaa sulatin sen suoraan parsakaalen joukkoon, kattilaan.

Jottei ruoka olisi liian kasvispainotteista, lämmitin mikrossa pikkulihapullia annosta tasapainottamaan. Kuten hieman hämärä kuva kertoo, muusi muistutti melkein kypsää puuroa. Maku siinä oli mukavan kookoksinen ja kolmikon kombinaatio toimi hyvin.

Koska aina on varaa parantaa tekemisiään, tuumasin että seuraavalla kerralla muusaan kukkakaalen sauvasekoittimella. Poikani ihmettelyyn, että enkö laittanutkaan parsakaalta samaan muusiin, vastasin että ensi kerralla... Sanoin myös, että sekin päivä lähenee jolloin kokeilen kurkkumuusin tekemistä tuorekurkusta :-).