Viime viikonloppu oli leivontaviikonloppu. Lupasin nimittäin eräälle ystäväperheen tyttärelle että neuvon lähiaikoina, kuinka marenkia tehdään. Taisin muistaakseni sanoa, että siitä on jo kauan kun tein sitä viimeksi. Muistissa se silti oli vielä hyvinkin.

Viime lauantaiaamuna päätin, että teenpä tänään marenkikakun. Kun olin jokin aika sitten pilkkonut ja pakastanut runsaasti raparperia, ajattelin että teenpä sellaisen kakun johon käytän raparperinpalasia täytteenä. Koska sellaisen ohjetta ei ollut muistissani, ajattelin että on turvallisempaa jos etsin netin syövereistä vähän mallia.

Löysin Kotilieden kakkuohjeiden joukosta sellaisen raparperikakun, jonka alaosa on voi-sokeri-jauhotaikinasta paistettu ja päällinen marenkia. Sitähän piti kokeilla, kun lähes kaikkia tarvikkeita löytyi jo valmiiksi kotoa. Lähikaupasta piti hakea vain kookoshiutaleita ja mantelilastuja. Niiden löytyttyä ihmetelin, miksi niistä toiset olivat nimeltään hiutaleita ja toiset lastuja, kun minusta kumpikin vaikutti lastuilta, sen verran isoja kookoshiutaleet olivat.

Kakun valmistus meni kutakuinkin ohjeen mukaan; en toista tässä ohjetta, se löytyy hyvin kun etsii marenkikakkua ja menee Kotilieden sivulle jossa on useita marenkikakun ohjeita. Sieltä löytyy muun muassa tieto, että kyseinen raparperikakku on toiselta nimeltään Louise-kakku ja sen ohje on peräisin Uudesta Seelannista. Kaukaapa on kotoisin...

Ohjeesta poikkesin sen verran, että kun alakerrran taikinaan ja raparperitäytteeseen olisi pitänyt laittaa maissijauhoa eikähän minulla juuri sitä nyt ollut, käytin sen sijasta perunajauhoja ja hyvin sekin toimi. Taas nähtiin, että monta asiaa voi tehdä toisin ja jopa toimivastikin. Tosin ei aina, niin kuin kokemusta jo on.

Kuvassa valmis kakku on juuri otettu uunista. Tässä vaiheessa se on käynyt siellä jo kahdesti, kun ensimmäisellä kerralla piti paistaa alakerta eli taikinapohja, jonka päälle levittelin runsaasti raparperinpalaseosta. Sen päälle tuli marenkikerros joka paistuttuaan muuttui aika ruskeaksi, kiitos suositellun lämpötilan.

Kuten kuvasta näkyy, vuorasin irtopohjavuoan sekä pohjan että reunojen osalta leivinpaperilla. Se oli hyvä ratkaisu, sillä voitelumenetelmällä taikinat olisivat todennäköisesti tarttuneet aika lujasti vuokaan kiinni. Nytkin reunat hieman tarttuivat, mutta paperi suojasi lopputulemaa vähintään kohtalaisesti.

Kuvasta näkyy, että reunat eivät olleet viimeisen päälle fiinejä mutta eipähän ollut tarkoituskaan. Tämän kakun piti olla lähinnä kokeilu siitä, miten marenki käyttäytyy kun sitä tekee nopeasti. Paistolämpö oli (marengin lisäämisen jälkeen) aluksi +200 ja loppuajan noin +180. Ruskeaahan siitä tuli, vaikka olisin mieluusti toivonut kakusta vaalempaa. Seuraavalla kerralla pienennän lämpöä ja pidennän paistoaikaa, etenkin kun alempi kakkukerros oli tuossa vaiheessa jo valmis.

Kuvasta näkyy myös, että marengin sekaan lisäämäni kookoshiutaleet ovat isoja ja liian selvästi näkyviä. Seuraavalla kerralla survon ne pieneksi silpuksi ennen kuin sotken ne marenkivaahdon sekaan.

Tältä näyttää tekemäni kakun poikkeileikkaus. Tällä kertaa ennätin ottaa kakunpalasesta kuvan ennen kuin se tyli syödyksi. Tosin se meni menojaan kahdessa erässä, puolet lauantaina ja toinen puoli seuraavana päivänä. Mitäpä sitä kauempaa säästämään, syötävähän se oli kuitenkin joskus.

Maultaan kakku oli hyvää, joskin seuraavaan käytän vielä enemmän raparperinpalasia. Mantelilastujen sijaan aion käyttää mantelirouhetta ja jos se ei mantelinmakua lisää, kolmannella kerralla käytän lisänä manteliesanssia. Kookoslastut tosiaan hienonnan pienemmiksi kuten edellä jo totesin, ja yritän saada pinnan pysymään vaaleampana. Jos se onnistuu, myöhemmin kokeilen käyttää koristeluun karamellivärejä ja/tai nonparelleja tms. Myös mustikka- tai hillaversiotkin voisivat olla kiinnostavia.