Osaisiko joku sanoa,missä kulkee pitsan ja rieskaleivän raja? Tämä tuli mieleen kun viimeksi tein - luullakseni - pitsoja mutta käytin niihin erilaisia rieskoja pohjiksi. Ensin päättelin, että ne ehkä ne ovat lämpimiä voileipiä siksi, että teen ne valmiiksi leivotulle pohjalle enkä paistamattoman taikinan päälle. Sitten tuli mieleen, että kaupassahan myydään valmiita pitsapohjia jotka ovat kuin isoja rieskoja. En tiedä, ovako ne raakoja vai esipaistettuja; jos ovat jälkimmäisiä, ovat ne kuin rieskatkin, valmista kauraa... Pitänee tarkistaa, jos muistan, kun käyn seuraavan kerran kaupan pakasteosastolla.

Muttapa tekemäni. Olen usein tehnyt pikkupitsoja (olkoon ne nyt pitsoja toistaiseksi) käyttäen pohjana niitä pieniä perunarieskoja, joita on kahdeksan pussissa. Ne kaikki mahtuvat yhtä aikaa samalle pellille, joten niitä voi paistaa pussillisen kerrallaan. Nyt paistoin pikkupitsoja kahdesta pussillisesta pikkurieskoja, jatkaen paistamista vielä yhdellä isolla ohrarieskapohjalle tehdyllä pitsantekeleellä.

Viimeksi kävi niin, että tomaattisose loppui eikä ketsuppiakaan ollut kuin nimeksi. Koska grillilläkin käytetään ketsupin ohella sinappia, miksei nytkin. Siispä sivelin alimmaiseksi kerroksen vahvaa sinappia, tomaattisosetta tuuraamaan. Samalla tein muitakin muutoksia, lätkien lättyjen päälle kaikenlaista mitä kaapeista tällä kertaa löytyi. Käyttöä löytyi mm. inkivääritahnalle, valkosipulimurskan lopuille, hirvijauhelihalle sekä koostumukseltaan tuntemattomaksi jääneelle tonnikalapurkille. Johonkin pitsaan taisi mennä mätitahnaa, johonkin minttuhyytelö. Päälle ripottelin parmesaanijuustoraastetta niin moneen kuin riitti, loppuihin meni sitten oltermannisiivuja. Vielä jäi kuitenkin runsaasti erilaisia purkinloppuja, joista voisi yrittää päästä eroon kun seuraavan kerran teen pitsaa. Mitähän marmeladi tuumaisi pitsassa, entä suklaa. Vaahtokarkkipitsoja olen syönyt pitseriassa, samoin lakritsipitsaa, ja hyviä olivat nekin.