Tämänkertainen pääsiäinen meni kyläillessä ystäväperheen luona. Kun talossa oli paikalla pari lapsukaista, tuli heidän kanssaa muun touhuamisen ohella jälleen leivoskeltua. Takavuosina olen heidän kanssaan tehnyt kakkuja ja rakentanut valmiista pohjasta tortun, ja muutakin olen heidän kanssaan kokkaillut.

Tällä kertaa teemana oli piimäkakku. Koska toinen lapsi oli piimän ystäviä, löytyi jääkaapista riittävästi eli puoli purkkia piimää. Kaupasta noudimme tomusokeria, pari pakettia vaniljalla maustettua tuorejuustoa sekä strösseleitä päällistä varten. Muut tarvikkeet keittiössä jo olivatkin.

Taikina poikkesi aiemmin käyttämästäni sikäli että siihen tuli kaksi kananmunaa. Muutoin se oli perinteinen eli puoli purkkia jotain piimää, kaksi lasillista sokeria, kaksi teelusikallista soodaa, pari sataa grammaa sulatettua voita (tosin itse käytän kylmäpuristettua rypsiöljyä kuten olen jo monesti aiemmin kertonut) ja neljä-viisi sataa grammaa vehnäjauhoja. Sokeri ja kananmunat vatkataan vaahdoksi, lisätään jauho- ja soodaseos, lisätään voisula ja piimä ja kaadetaan taikina pellille paistumaan kahdessa sadassa asteessa.

Päälliseen meni kumpikin tuorejuustorasia sekä reilusti tomusokeria (jota ei tosin tainnut tulla tarpeeksi, päällinen kun jäi lopulta melko pehmeäksi). Nuorempi lapsukainen halusi koristella päällisen joten siihen meni koko purkillinen strösseleitä, jotka mukavasti rapisivat hampaissa kun piirakkaa pureskeli.

Lopputuloksesta ei tullut otettua kuvaa, mutta hyvää se oli niin kuin aina. Koska syöjiä oli puolen kymmentä, piirakka tuli syödyksi parissa päivässä.

Palattuani pääsiäisen jälkeen kotiin päätin leipoa täälläki piimapiirakkaa. Koska taikina-annokseen tarvitaan vain puoli purkillista piimää, piirakoita tuli kaksi.

Ihan huvikseni päätin tehdä piirakat kahdella eri tavalla. Kuvan piirakkaan en käyttänyt kananmunia; piirakkataikinaan meni siis puoli purkkia piimää, puoli kupillista rypsiöljyä, arviolta reilu lasillinen sokeria, puolisen litraa vehnäjauhoja (muitakin jauhoja, jopa ryynejä, olen joskus käyttänyt hyvällä menestyksellä) ja pari lusikallista soodaa.

Tämän piirakan taikinan tein kuten lasten kanssa leipoessani, eli vaahdotin kaksi kananmunaa ja reilun lasillisen sokeria. Muut ainekset ja määrät olivat vastaavat kuin edellisenkin kuvan piirakassa.

Johtuiko lie siitä, että lasten kanssa paistaessani käytössämme oli kiertoilmauuni ja kotona vain tavallinen sähköuuni, mutta kotona kumpikaan piirakka ei noussut niin kuohkeaksi kuin pääsiäispiirakka nousi. Kohosivat toki nämäkin, ja kumpikin yhtä paljon, mutta silti vähemmän. Saattaa ero olla jauhoissakin, mene ja tiedä.

Hyviä kumpikin piirakka kuitenkin on, enkä huomaa maussa mitään eroa, olipa taikinassa kananmunaa tai ei. Nyt kun taas on aikaa kokkailla ja kokeilla, pitänee tätäkin kokeilua jatkaa. Tuli nimittäin mieleen, että kun olen aiemmin leikkinyt omatekoisilla hernejauhoilla, voisin kokeilla miten ne käyttäytyisivät piimäpiirakan osana, vehnäjauhoilla täydennettynä. Maistuisikohan hernesopalle :-) ?