Kolutessani viime lauantaina ruokakomeroita ajattelin löytöjeni jälkeen, että josko tekisin seuraavana päivänä eli sunnuntaina vaihteeksi riisipuuron sijasta purkkihernekeittoa. Otinkin valmiiksi pöydälle yhden hernekeittopurkin muistuttamaan suunnitelmastani siltä varalta että jotain muuta kuitenkin tuppaisi tulemaan mieleen, kun aamusella alkaisin kokkailemaan.

Turhiapa olivat tuolloiset suunnitelmani vaikkakin melkein ne pitivät. Hernepäivähän sunnuntaista toki tuli, muttei ihan alkuperäisen ajatuksen mukainen. Alla olevassa kuvassa oli aamuaterian jälkeinen, jo hieman muuttunut lähtötilanne: kattilan sijasta purkkiruoka on menossa kulhoon :-).

Yhdistelmä antanee jo vihjeen siitä, mihin suuntaan homma läksi lipeämään. Mieleeni nimittäin tuli, että kun olen aiemmin tehnyt muun muassa hernepihvejä ja -pyöryköitä, voisin nyt kokeilla herneräiskäleiden valmistamista. Niinpä siis tuumasta toimeen eli purkista pannulle.

Aiemmista kokemuksista oppineena tein pienoisia muistiinpanoja käyttämistäni aineksista. Kuva kertokoon, mitä aineksia tällä kertaa tulin käyttäneeksi:

Listassa ei ole tarkkoja määriä, sillä en niitä sen kummemmin ole yleensäkään mittaillut. Sekoitin kulhossa hernarista ja vedestä löysän liemen, lisäsin kaksi kananmunaa ja sen verran jauhoja että taikina jäi melko löysäksi, sellaiseksi räiskäletaikinan vahvuiseksi. Sokeria hurautin pussista arviolta puolisen kupillista, ehkä vähän enemmänkin, ja ruokaöljyä lorautin pullosta jonkin verran.

Olin viime kesänä ostanut teräksisen, pinnoittamattoman paistinpannun jotta voisin paistaa ruokaa kuumemmalla kuin teflonpannut kestävät. Paiston varmistamiseksi käytin pienen nokareen voita jokaiselle räiskäleelle vaikka se oli ehkä tarpeetonta. Sainpahan siinä samalla mukavan paistopinnan lettusiin.

Kuvassa on ensimmäinen räiskäle paistumassa. Vaalea sumu sen keskellä on pannusta nousevaa höyryä, sitä kun paistoksesta irtosi hämmästyttävän runsaasti. Koska höyryn lisäksi pannulta nousi runsaasti myös "paistosavua", avasin keittiön ikkunan ja suljin muihin huoneisiin johtavan oven jotta saisin savun ja höyryn paremmin ulos. Suottapa niitä levittämään ympäri huushollia.

Ensimmäinen räiskäle paistui hieman hitaasti joten päättelin taikinan olevan vielä liian sakeaa ja vähäjauhoista. Niinpä lirautin taikinaan hieman kuumaa vettä (kuumensin ohessa keittimellä teevettä) ja lisäsin jonkin verran jauhoja. Seuraavat räiskäleet paistuivatkin jo nopeammin, ohuemman taikinan levitessä pannulle paremmin.

Viimeiset tulevat tässäkin ensimmäiseksi, kuvassa kun on viimeksi paistunut räiskäle, hieman jo maisteltuna tosin. Niitä tuli tällä kertaa kaikkiaan seitsemän kappaletta ja ne olivat sen verran täyttäviä että kertasyönnillä niitä meni vain kolme. Kuvassa räiskäleen päällä on mansikkahilloa, mutta loppuihin käytin pelkkää hienoa sokeria. Viimeiset söin työpaikalla maanantaina. Lämmitin räiskäleet mikrossa ja ripottelin päälle sokeria.Olipa makoisaa evästä.

Tarkkasilmäiset saattavat havaita leikkauspinnasta, että räiskäleen sisus on hieman pehmeän näköinen. Se ei kuitenkaan ole raakaa, kyllä se on läpipaistunut, se vain on tuoreena hieman pehmeämpi kuin tavallisessa räiskäleessä. Se kuitenkin kiinteytyi jäähtyessään.

Pannun käytössä on kuitenkin vielä hieman opeteltavaa, sillä räiskäleet paistuivat joistakin kohdin hieman liian tummiksi. Tai ehkä syynä oli se, että luin mielenkiintoista kirjaa samalla kun paistoin lättyjä. Ehkä ei olisi pitänyt :-).

Yhtä kaikki, näitä tulen tekemään jatkossakin. Sopiva raaka-ainemäärä lienee hernaripurkki per kaksi-kolme syöjää, jolloin jokaiselle riittää noin kaksi-kolme räiskälettä. Määrään vaikuttenee myös muun oheistarjoilun määrä.