Kokeilen leivontapuuhissani uutta aluevaltausta, tai oikeastaan yritän muistaa entisiä aikoja. Parin viime viikon aikana olen nimittäin leivoskellut pikku annoksia sämpylöitä. En olekaan leiponut niitä ainakaan pariin vuosikymmeneen, joten lienee aika antaa niillekin uusi tilaisuus...

Kaksi ensimmäistä kertaa meni hieman pieleen. Ei sillä, etteikö niistä olisi sämpylöitä tullut, mutta olivat turhan tiivisrakenteisia. Syy selvisi kun juttelin parin ammattilaisen kanssa: liikaa jauhoja, aivan kuten itsekin jo epäilin. Tein taikinan jauhopussissa olleen ohjeen mukaan, ja niinhän siinä sitten kävi että...

Kolmas kerta toden sanoi tässäkin. Tein tänään taas uuden annoksen, samanlaisen puolilitraisen nestemääräisen kuin kahdella edelliskerrallakin. Nyt vain laitoin reilusti vajaan pussillisen eli jotain 800 g jauhoja täyden kilon sijasta. Toisekseen käytin nyt kaksi pussillista kuivahiivaa aiemman yhden sijasta. Näin siksi, että kuivahiivani on aika iäkästä, vaikkei sen pitäisi kovinkaan merkittävä haitta olla. Mutta kuitenkin.

Ensimmäisellä kerrralla tein muutenkin tylsän tavallisia sämpylöitä, olihan kyse ensiopettelusta. Noudatin orjallisesti jauhopussissa olleita määriä ja ainesluetteloa. Sämpylöistä tuli maultaan hyviä, mutta kuten sanoin, aika kiinteitä. Lisäksi ne jäivät mielestäni hieman raaoiksi sisältä, vaikka - etenkin jälkimmäistä pellillistä - paistoin selvästi ohjeaikaa pidempään.

Toisella kerralla tein hienoisen muunnelman taikinaan. Huomasin nimittäin, että kaapissani oli sinne joskus unohtunut pussillinen kookoshiutaleita, joten ei kun sekaan vaan. Niinpä söin sitten muutaman päivän ajan leipänä kookossämpylöitä. Heikohkoa kookosrasvan sisältöä kompensoinee taikinassa muutoin käyttämäni kylmäpuristettu rypsiöljy, jonka makua ja väriä en malta olla kehumatta melkein joka kokkaustarinan myötä.

Tänään tein siis monta asiaa toisin. Jauhovähennyksen ja hiivalisäyksen lisäksi kokeilin tehdä uutta makuvariaatiota: todellsita teeleipää. Tämänpäiväiset sämpyläni näetsen sisältävät nyt aitoa vihreää teetä, hienona jauheena, sekä mantelijauhetta. Muut ainekset ovat tavallisia ja määrät edellä jo kerrottuja, mutta teejauhoa taikinassa on kukkurallisen ruokalusikallisen verran ja mantelijauhoa jotain 50 g (75 g:n pussi oli jonkin verran vajaa, joten suunnilleen tuon verran sitä taisi siinä olla).

Taikinasta tein niin löysää etten saanut sitä käsistäni irti kuin pudottelemalla sitä pellille epämääräisen näköisiksi möykyiksi jotka kohotuksessa ja paistossa levisivät vielä epämääräisemmiksi möykyiksi, vähän kuin lehmän läjiksi. Mutta kuohkeita niistä tuli, ja etenkin lämpiminä todella hyviä. Saas nähdä, miten maku ja malli muuttuvat kunhan ne jäähtyvät.

Teejauhon määrä oli sen verran vähäinen, ettei tee ainakaan paistotuoreissa sämpylöissä juurikaan maistu. Jos maku ei vahvo jäähtymisen myötä, on seuraaviin sämpylöihin käytettävä vähän enemmän teejauhoa. Katsotaan sitten, missä yläraja tulee vastaan; jossain sekin on, tai sitten minulta loppuvat teejauhot. Hmm. Joskohan laittaisikin jauhojen sekaan teelehtirouhetta. Käytetäänhän sämpylöihin muutenkin kaikenlaista, joten ehkäpä kokeilen. Voisikohan tehdä eri teen makuisia sämpylöitä; entäpä jos tekisi myös teeltä maistuvia pikkuleipiä, ja tarjoaisi niitä vieraille teen kanssa. Jooo!