Satuin eräässä kaupassa hoksaamaan pieneen alumiinivuokaan pakattuja persiljavoietanoita. Niitähän oli pakko ostaa, hintakaan kun ei päätä huimannut. Pakastetuotteena ostohetki oli oiva sillä keli oli niin paljon pakkasen puolella että oli turvallista pistää ostos auton perään kotimatkan ajaksi ilman että tarvitsi pelätä liian nopeaa sulamista.

Parin päivän kuluttua etanavuoka sattui silmään kun kaivelin ruoka-aineksia pakastimesta.Niinpä pistin uunin lämpiämään ja pannun pellille - ohjetta noudattaen - uuniin paistumaan. Varmuuden vuoksi paistoin niitä pari minuuttia pidempään kuin oli neuvottu, samoin annoin niiden jäähtyä reilusti ennen kuin kokeilin ensimmäistäkään. Koska ajatuksenani oli että sipaisen etanan suuhuni suoraan kotilostaan, päätin varoa syömästä niitä liian kuumana jotta sisuskaluni eivät saisi palovammoja. Vaarana nimittäin on kun jotain paistettua nielee kokonaisena, että se on pinnalta jäähtynyt mutta sisältä vielä polttavan kuuma. Olen itsekin joskus kokenut miltä tuntuu haukata nuotiolla paistettua, vasta pintajäähtynyttä sipulia. Ei tuntunut ikenissä mukavalta! Sipuli tuntui kädessä jo kylmältä mutta olikin sisältä vielä paistokuuma.

Mutta etanoista. En tiedä mitä kaikkea niiden kotiloissa ollut persiljavoi piti muassaan mutta hyvää oli yhtä kaikki. Jotta sain etanan irti, piti sitä hieman kaivaa pikkuhaarukalla mutta mukavasti ne lopsahtelivat kurkusta alas. Olen joskus syönyt simpukoita ja etanan syönti oli vähän samanlaista. Maustevoi sopi niihin oikein hyvin.

Ostanpa siis toisenkin pannullisen jos satun sellaisen jostain kaupasta löytämään.