Kaalikääryleeni alkavat olla jo syöty, ja jotakin muuta oli tarpeen kokkailla. Koska banaaneja oli vielä jäljellä, aioin tehdä murekkeen johon ne sulloisin. Aikomukseksi se kuitenkin jäi, sillä viime vaiheessa muoto muuttuikin pannulla paistetuiksi pihveiksi.

Banaanipihvejä valmistaessani sattui sellainenkin harvinainen tapahtuma, että merkitsin muistiin käyttämieni ainesten määrät. Yleensä en näin tee, sillä lähtökohtaisesti kokkailuni tuppaavat olemaan kertaluonteisia. Joskus toki hieman harmittaa, kun en muistakaan, mitä kaikkea käytinkään johonkin mistä tulikin erikoisen hyvää - tai pahaa. Epäonnistumisten välttämiseksi kun olisi hyvä tietää, mitä pitäisi välttää eli tehdä toisin.

Tässä kuitenkin tämänkertaiset valmistusaineet määrineen (mausteiden osalta ne ovat kuitenkin noin-arvoja, sillä kaatelen ne yleensä joko suoraan purkeista. Usein käytän kantta tai kouraa apuvälineenä, etenkin jos on syytä varoa ettei purkkiin jäävä mauste pääse kostumaan pannun tai kattilan höyrystä):
- puolisen kiloa eli viisi kappaletta hyvin kypsiä banaaneja hienoksi mössöksi mäskättyinä
- 400 g nautajauhelihaa
- n. 2 dl korppujauhoja (tosin minä sisällytin tähän pussillisen aprikoosi-kaurapuurohiutaleita; pussi oli muistaakseni peräisin poikani armeija-aikojen sissipakkauksesta)
- kolme kananmunaa
2 tl suolaa
2 tl aromisuolaa
2 tl valkosipulijauhetta
1 tl oreganoa
1/2 tl valkopippuria
1/4 tl mustapippuria

Muusasin banaanit kulhossa ja vatkasin niitä haarukalla kunnes sain aikaan löysän liemen. Siihen sekoitin korppujauhot ja aprikoosipuurohiutaleet. Korppujauhoina meni myös sokerikorppupussista talteen ottamani muruset. Niissä oli sokeria seassa, mutta eipä se haittaa kun makeutta tulee myös banaaneista aika tavalla.

Seuraavaksi sekoittelin mukaan suolan ja mausteet sekä kananmunat. Siinä vaiheessa taikina oli jo kohtalaisen kiinteää; sakeutta voi säätää korppujauhoilla tarvittaessa. Nestettä ei ole taikinan vuoksi tarvis lisätä, sillä banaanista tulee mäskättynä lientä aika tavalla.

Lopuksi sekoitin mukaan jauhelihan, Sekoittaminen kävi hyvin tavallisella haarukalla, määrä kun oli kuitenkin sen verran vähäinen.

Paistoin taikinasta pannulla kahdeksan isoa pihviä, sellaista sentin paksuista ja halkaisijaltaan sellaista toistakymmentä senttiä olevaa. Koko oli suunnilleen tooosi ison hampurilaispihvin luokkaa, painoa noin puolitoista sataa grammaa per kappale. Paistoin ne juuri ja juuri läpikypsiksi. Pannulta otettaessa (ja käännettäessä) pihvit olivat aavistuksen löysänoloisia, mutta ne kiinteytyivät jäähtyessään mukavasti.

Kun paistamisen jälkeen laitoin ensimmäisen pihvin kahden Taikaruisleipäviipaleen väliin ja maistoin, olin todella tyytyväinen lopputulokseen. Banaani maistui pihvissä aavistuksen verran, silleen sopivasti, eikä annos kaivannut mitään muita lisukkeita. Leipäsiivu, pihvi ja leipäsiivu. Siinä kaikki, Mietin, minkähänlaisen hampurilaisen tällaisella pihvillä saisi aikaiseksi. Ison. Ja hyvän, varmaankin.