Viime viikonloppuna oli tarkoitus leipoa piimäpiirakka, mutta aikomukseksihan se silloin jäi. Niin jäi myös piimäpurkki, jonka olin leipomista varten hankkinut. Tänään vietin koko päivän kotona, etupäässä siivoillen. Koska piimäpurkki oli jo hieman ylipäiväinen ja aavistuksen pullea, päätin, että nyt se lähtee.

Olen joskus vuosikymmen tai kaksi sitten viimeksi tehnyt piimäpiirakkaa, joten ei kun ensiksi netti auki ja ohjeita etsimään. Parin vaihtoehdon jälkeen päädyin Tarun Taikakakut -blogisivulle, josta löysin hyväksi osoittautuneen ohjeen (http://taikakakut.blogspot.fi/2015/03/piimapiirakka-pellillinen.html). Tai itse asiassa se ei osoittautunut hyväksi vaan suorastaan loistavaksi!

Koska ohjeen mukaan tehtäessä piimää tarvitaan puoli litraa, tein samalla kertaa kaksi piirakkaa. Ensimmäisen tein - harjoitusmielessä - ohjetta noudattaen, tosin laitoin hieman vähemmän voita kuin siinä oli ehdotettu. Noin kahdenkymmenen minuutin paiston jälkeen nostin piirakan pois uunista, vedin sen aluspapereineen pois pelliltä ja tein ohjelman ainoan virheen: käänsin lämpimän piirakan alustana käyttämälleni leikkuulaudalle jäähtymään. Seurauksena oli, että leikatessani piirakkaa rasioihin sain kaapia sitä irti laudasta johon se oli jäähtyessään tarttunut. Toisen piirakan annoin sitten jäähtyä paistopaperillaan, leikkuulaudan päälle vedettynä senkin.

Ensimmäiseen piirakkaan käytin pelkästään kakkuvehnäjauhoja, mutta toiseen niitä riitti vain vähän, ehkä vajaan lasillisen verran. Loput jauhot olivatkin sitten sämpyläjauhoja, niitä Myllärin luomujauhoja.

Toista tehdessäni ajattelin nimittäin kokeilla, miten se sämpyläjauhoista onnistuisi. Hyvin toimi, ei mitään ongelmaa. Mielessä kävivät tosin niin ruis- kuin ohrajauhotkin, mutta sitten päätin jättää ne myöhemmäksi. Vieraita kun on tulossa, on parempi ettei ala kovin eksoottisiin kokeiluihin tai tarjoilu pitää nopeasti hakea lähikaupasta.

Koska en edes ajatellut kuorruttaa piirakoita, tuntui ensimmäinen piirakka hieman turhan miedolta maultaan. Sen vuoksi sotkin seuraavan piirakan taikinaan vähän mausteita: pari teelusikallista mintturouhetta (sitä silppua mitä kauppa myy purkeissa), teelusikallisen neilikkaa ja vähän pomeranssinkuorijauhetta. Homma toimi, ainakin kun maistelin lämmintä piirakkaa. Mitä se on jäähtyneenä, selviää huomenissa.

Kumpikin  piirakka paistui todella kuohkeaksi, mistä kenties on kiittäminen reilusta annoksesta leivinjauhetta ja soodaa. Vaikka vähensin toisen piirakan taikinasta voita vielä siitä mitä ensimmäiseen käytin, tuntui sitä silti siinä olevan.Tarun vihjaama paistoaika oli juuri sopiva: piirakat olivat kypsiä ja hienon vaaleanruskeita väriltään.

Seuraavalla kerralla kokeilen vähentää vieläkin rasvan määrää ja korvata osan siitä vielä rypsiöljyllä. Mausteitakin voisi vaihtaa, esim. kardemumma tai pippuriseos voisi antaa lisää ytyä. Hmmm! Chilipiirakka? Tai jos tähän taikinaan laittaisi naurisraastetta mukaan?