Kesä kului kivasti kummempia kokkailuja kokkeilematta; saimme siltikin sapuskaa syötäväksi saakka. Syksyn tullen on kuitenkin jälleen aikaa tehdä jotain uutta evästä päivien piristykseksi.

Parin heikon vuoden jälkeen ovat nauriit taas menestyneet loistavasti. Hain jokin aika sitten torilta puoli kassillista isoja, pyöreitä ja kauniin keltaisia luomunauriita, joista on hauskaa kehitellä herkullisia arkiruokia. Ensimmäinen tuotokseni oli tänään tekemäni lähes perinteinen naurispuuro. Ensin siitä meinasi tulla velliä, mutta soppahan sakenee kun sitä jaksaa keittää ja hämmentää.

Raaka-aineet "teokseeni" olivat älyttömän yksinkertaisia: pari reilun kokoista naurista, nokare voita, vähän vettä ja vähän ruisjauhoja (piti olla ohrajauhoja mutta yllättäen niitä ei ollutkaan, mutta kun kaiken voi korvata, vaihdoin ohran riihirukiiseen).

Homma alkoi nauriin kuorinnalla ja paloittelulla. Haudutin palasia voinokareella ja vesitilkalla lisättynä kattilassa jotain tunnin verran, lämpöä vaihdellen ykkösestä kakkoseen, kunnes palaset olivat todella pehmeitä ja kypsiä. Muusasin ne, jättäen sekaan vähän kokkareita (en viitsinyt muusata kovin tarkoin). Lisäsin sekaan lorauksen (puoli lasia?) vettä ja kasan ruisjauhoja (muutaman lusikallisen, ehkä) sekä perinteisen ripauksen suolaa, sekoittaen kaikki notkeaksi mössöksi.

Tovin aikaa keiteltyäni hoksasin, että vettä tuli vähän liikaa siihen nähden että jauhoja meni vähän ja että nauriista irtoaa aika tavalla näköjään vettä. Tuloksena meinasi siis olla ruisjauhoihin tehtyä naurisvelliä, mutta kun sitä tunnin verran kannen alla hauduteltuani jatkoin vielä puolisen tuntia keittelyä (hiljaista kuplintaa) ilman kantta, sakeutui soosi kutakuinkin puuron tapaiseksi, tosin hieman löysähköksi. Sai kelvata.

Puuro oli todella herkullista, kun lautaselllisen pinnalle ripottelin hieman sokeria. Jos olisin käyttänyt voisilmää ja/tai maitoa, olisi tulos ollut varmaan vielä parempaa. Nauris maistui sokerin lävitse hieman kitkerältä, mutta sellaistahan sen (kait) kuuluu ollakin. Pitänee ostaa ohrajauhoja, mielessä kun on muutakin sellaista mihin nimenomaan niitä tarvitsisin.

Puuroa jäi jäljelle jonkin verran. Annoin sen naapurille joka käväisi mutkan mutta ei ehtinyt jäädä syömään; aikoi nauttia puuron aamuateriaksi. Nähtäväksi jää, mitä hänellä on siitä sanomista.