Niinhän siinä lopulta kävi, että piti tehdä uutta leipää niiden porkkanaleipien sijaan. Tulin eilen siihen tulokseen ettei kukaan taida jaksaa syödä sellaista määrää likilaskuista, joten valitettavasti täytyi laittaa suurin osa leipomuksesta pikakiertoon eli biojätteisiin.

Tekaisinkin saman tien uuden taikinan, mutta hieman eri periaatteella. Liotukseen meni tällä kertaa iso annos mysliä sekä vajaa lasillinen niitä sokerijuurikaskuituhiutaleita (hauska sana, mutta turhan pitkä kirjoitettavaksi monta kertaa; jatkossa ne ovat minulle vaikka "junttileseitä" vaikkeivät en oikeita leseitä olekaan).

Liottelun jälkeen nostatin löin sekaan muiden höystöjen ohella vähän puolikarkeita ja nostattelin mössöä hiivalla koolissa vähän ylemmäksi. Aikanaan sekoittelin taikinaan lisää puolikarkeita ja päällisiksi vielä luomusämpyläjauhoja, joihin olen suuresti mieltynyt ruoanlaitossani. Taikinan tasoittelin kahteen vuokaan ja paistoin niitä melko tarkkaan tunnin, lämmön ollessa 225 astetta.

Sain paistokset uunista sen verran ennen saunaan lähtöä että saatoin leikata toisesta leivästä siivun lämpimäisiä. Tällä kertaa onnistui vähintään toiveiden mukaisesti. Toisen leivän kääräisin mukaan kun lähdin naapurin luokse saunomaan; vein leivän hänelle tuliaisina ja kiitoksena tuoreesta vastasta jonka hän teki minullekin valmiiksi.

Leipä oli sen verran hyvää, että viimeinen palanen siitä meni seuraavana aamuna, aamupalalla. Totesin vain, että eipä siitä ollut sen pidempi ilo kuin epäonnistuneistakaan leivistä: loppuivat jo viikonlopun aikana. Täytyy leipoa huomenillalla lisää, ja tällä kertaa yritän tehdä kutakuinkin samanlaista kuin nämä viimeisimmät. Tekotapakin kun on vielä muistissa.