Pari päivää sitten sattui Pirkka-lehdestä löytymään todella yksinkertainen ohje kotijäätelön tekemiseksi. Olen aikoinaan tehnyt itse jäätelöitä jäätelökoneella, mutta se huvi loppui kun pakastimesta löytyi koneessa käytettävä jäädytyspakkaus jonka sisältö oli samentunut ja joka muutenkin näytti epäkelvolta. Niinpä kone lähti kierrätykseen.

Löytämäni jäätelöohje oli todella niin yksinkertainen, että hämmästyin. Niinpä sitä piti sitten kokeilla. Perustarvikkeita oli käytännössä vain kaksi: puoli litraa kermaa ja purkillinen kondensoitua maitoa. Lisäksi tarvitaan oman maun mukaisia makuaineita sen verran kuin makua haluaa jäätelöön tehdä.

Kaapistani löytyi melkein se mitä piti, mutta vain melkein. Jääkaapissa oli kaksi pikku purkillista kermaa, joilla olisin pärjännyt mutta kondensoitu maito oli laadultaan karamellisoitua eli ruskeaa, ja kun ajattelin tehdä valkoista jäätelöä, oli lähdettävä ostoksille lähikauppaan. Lähtöä vauhditti se, että ennätin kuitenkin avata maitotiivistepurkin ja havaita sen jotenkin jähmettyneeksi. Maistelin sitä ja totesin sen olevan makeaa kuten kuuluu, mutta kun katsoin purkkia tarkemmin, huomasin että sen päiväys oli runsaat kuusi vuotta takanapäin. Niinpä päätin, etten tee siitä nyt senkään vuoksi jäätelöä vaan jotain muuta, ehkäpä biojätetttä.

Kauppareisulla mukaan lähti maitotiivisteen ja muiden ostosten lisäksi myös puolen litran kermapurkki, joten kotiin palattuani raaka-aineiden annostelu ja valmistuksen aloitus oli varsin helppoa. Alla oleva kuva kertoo, mitä makuja ajattelin jäätelöön (tai jäätelöihin, päätin tehdä kerralla useaa eri makuista) laittaa.

Niinpä vatkailin kerman kohtalaisen kiinteäksi vaahdoksi ja hämmentelin lusikalla sekaan purkillisen kondensoitua maitoa. Jaoin seoksen pieniin pakasterasioihin, jotta voisin lisäillä niihin erilaisia makuja. Rasioihin tuli sisällystä vaihteleva määrä, ja osa tuli syötyä jo sellaisenaan (ja hyvää oli sekin).

Ensimmäistä makua varten annostelin juomalasiin kuvassa vaniljapurkin vieressä näkyvää mascovado- eli intiaanisokeria pari ruokalusikallista, seurakseen pari kukkurallista teelusikallista pikakahvirouhetta. Seoksen sekoittelin pakasterasiaan ja liimasin kanteen maalarinteipin johon kirjoitin maut muistiin.

Toinen rasia sai osakseen reilusti vaniljasokeria ja inkiväärillä maustettua vaahterasiirappia, lisänä strösseleitä kourallisen verran.

Kolmanteen meni purkillinen mehuttomaksi valutettua ananasmurskaa, ja neljäs puolestaan joukon mausteita joilla tarkoitus oli imitoida piparkakkuja: neilikkaa, kanelia, muskottia, maustepippuria ja pomeranssinkuorijauhetta (sikäli kuin näitä kaikkia joku piparkakkutaikinaan pistäisi).

Rasiat saivat levätä pakkasessa seuraavaan iltaan, jolloin avasin niistä ensimmäisen eli maustepurkeista makunsa saaneen jäätelökokelaan. Annoin sen pehmetä hetken ennen maistelua, ja mietin odotellessani, että miksiköhän sen pitää olla pakkasessa niin kauan kun se kuitenkin saa hieman pehmetä ennen syömistä. Luulisin, että se kohmettuu sopivaksi jo parissa tunnissa, sillä kauemmin jäätyessään se jäätyykin aika kovaksi.

Makutestin tulos oli, että rakenne muistuttaa tavallista jäätelöä, joka on jonkin aikaa saanut pehmentyä pöydällä. Voi olla, että jos kerma vatkataan vielä kovemmaksi, rakenne muuttuu paremmaksi, sillä kondensoitu maito on melko löysää ja muuttaa kermavaahdon takaisinpäin kermamaisemmaksi kun ne yhdistetään. Paksumpi vaahto luonnollisesti pysyy paksumpana. Toisaalta voisi kokeilla vaikkapa kondenssimaidon kuumentamista, agaragarin lisäämistä ja jäähdyttämistä ennen yhdistämistä kerman kanssa. Perunajauhokin voisi imeä kosteutta, mutta miten se sopisi kokonaisuuteen, selviää vain kokeilemalla. Testit siis jatkuvat tuonnempana :-).

Mutta maku, se oli mukava. Piparkakku tuli mieleen sen takia, että se tuli mieleen jäätelöä tehdessä. Muutoin maussa maistuivat turhan paljon maustepippuri ja pomeranssinkuori, joten seuraavalla kerralla täytyy muistaa ripotella niitä hieman vähemmän. Koska kondenssimaito on todella makeaa, ei sokerin lisääminen käynyt edes mielessä (vaniljasokeria lukuun ottamatta), mikä oli ainakin ensimmäisessä makutestissä pelkästään hyvä asia. Makeudellakin on rajansa, vaikka herkuista olisikin kyse.

Fariinisokeriakin oli tarkoitus johonkin laittaa, mutta paketti oli niin kuivunut ettei siitä saanut kunnolla palasia edes vasaralla lattiaa vasten hakkaamalla. Muutaman pienen möykyn sain irti ja laitoin ne vesitipan kanssa pehmenemään pikku rasiaan seuraavaa käyttökertaa varten. Kahta tavallista siirappiakin kaapista löytyy kuten monia muitakin makuja. Tuumailin myös, että tämä voisi olla sopivan helppoa kokkailupuuhaa pienten lasten kanssa tehtäväksi, niin että jatkoa seuraa.