Edellisessä artikkelissa esittelemäni raparperikakun jälkeen leipominen vaan jatkui. Kun uuni kerta oli lämmin ja oli joutilasta aikaakin, päätin tehdä pellillisen tuulihattuja. Niidenkin teosta oli aikaa, ehkäpä jopa saman verran kuin viimeisimmistä marenkikokeiluista.

Edellisestä jutusta jäi pois muisto, jonka mukaan tein aikanaan tuulihattujen ohella valkoista marenkia. Sitä pitää tehdä lähiaikoina kunhan tulee taas sopivasti aikaa ja muutenkin sopiva inspiraatio kohdalle.

Mutta ne tuulihatut. Ne ovat mielestäni todella yksinkertaisia leivonnaisia, jotka ovat lisäksi siitä hölmöjä etteivät ne maistu miltään ellei niitä täytä jollakin. Eihän niihin ole käytettykään muuta kuin nokare voita, vähän vettä, vehnäjauhoja ja kananmunia. Ei sokeria, ei mausteita eikä muutakaan maun antajaa.

Yksinkertainen ohje: kiehauta 1,5 dl vettä ja 75 g voita. Vatkaa liemeen 1,5 dl vehnäjauhoja ja saat aikaan kummallisen möykyn. Lisää sekaan kananmuna ja vatkaa 2-3 minuuttia, lisää toinen ja vatkaa taas 2-3 minuuttia. Lisää vielä kolmas ja vatkaa viiden minuutin verran (tai mieluusti pari lisääkin jotta saat sekaan kunnolla ilmaa).

Laita mehukannun sisään muovipussi ja käännä pussin reunat kannun reunojen yli. Lusikoi taikina pussiin, puristele sitä niin että taikina tiivistyy johonkin sen nurkkaan ja sulje pussi niin ettei taikina pääse nurkasta pakoon. Leikkaa kulmasta palanen ja pursota mielesiäsi möykkyjä pellille asettamasi leivinpaperin päälle. Ota huomioon, että möykyt laajenevat jonkin verran ja jos ne ovat liian lähekkäin, ne voivat tarttua toisiinsa. Tuosta taikinasta tein parikymmentä möykkyä samalle pellille eivätkä ne tarttuneet toisiinsa, mikä tieto voi auttaa hahmottamaan pellitystilanteen kulkua eteenpäin.

Paista noin +200:ssa parikymmentä minuuttia. Paista ainakin vartti ennen kuin avaat luukkua, jotteivät paistokset lässähdä littanoiksi. Jos haluat vaaleita, paista vain reilu vartti, jos tummempia niin paista pidempään, 25-30 min.

Kuvan tuulihattuja paistoin hieman alle puoli tuntia. Joissakin näkyy leikkaussauma eikä ihme, sillä nämä on kaikki täytetty kaupan mansikkahillolla, sellaisella jossa on seassa kokonaisia mansikoita. Joskus aikoinaan tein tuulihatuista sellaisia laskiaisversioita kermavaahdolla ja mansikkahillolla, mutta nyt en yksinkertaisesti viitsinyt. Kermaa olisi kyllä ollut, mutta laiskuus iski ja lätkin näiden sisään vain hillon. Hyvin nämäkin kelpasivat, katosivat heti kohta kuvan ottamisen jälkeen.

Toinen annos odottaa vielä täyttämistä jääkaapissa, suljetussa karamellirasiassa. Taidan täyttää ne huomenna kermavaahdon kera, sitä kun jäi eilisen kesäkeiton teosta puoli purkillista eikä sitä kannata avattuna kauaa säilyttää. Itse asiassa voisin valmistaa vaikkapa mansikkarahkaa ja täyttää sillä jäljellä olevat tuulihatut. Niitä voisi syödä vuorotellen mätitahnanauhalla päällystettyjen kiinankaalilehtien kanssa, hyviä kun kumpikin ovat. Pikaruokapäivä :-).