Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Siinä on "osittain päällekkäin" kaksi sanaa: kaneli ja liha. Syy selviää jossain vaiheessa kirjoitusta...

Kun jokin aika sitten tein lihapullia, ne eivät 'aivan' onnistuneet, sillä unohdin taikinasta pois kananmunan. Eiväthän ne tietenkään pysyneet kasassa, joten tein niistä jonkinlaisia pihvejä. Syötävää niistä tuli joka tapauksessa.

Tällä kertaa olin sen verran edelliskertaa viisaampi että alkaessani tekemään lihapullia rikoinkin heti ensimmäiseksi kulhoon kolme kananmunaa ja vasta sitten lisäilin muita tarvikkeita. Niinpä kananmunat olivat mukana mutta sipuli jäi pois. Tosin sitä ei lopulta kaivattukaan joten se siitä.

Kanamunien sekaan hämmentelin purkillisen ruokakermaa, reilusti sokerijuurikasleikerouhetta (voi että tykkään tuosta sanasta, tosin myös tuotteesta) ja kunnon pöläys korppujauhoja. Tosin luen korppujauhoihin näkkärinmurusetkin, joita otan tyhjentyvistä näkkileipäpaketeista talteen juuri tällaista käyttöä varten. Samaan syssyyn pistin kulhoon mausteetkin. Tällä kertaa satuin olemaan itämaisella tuulella joten sekaan meni vähäisen suola-annoksen lisäksi loput aromisuolasta (ei sitä enää paljoa tosin ollutkaan), hieman kardemummaa, arviolta teelusikallinen - tai sinne päin - kanelia, puolikas neilikkajauhetta, ripaus mustapippuria ja lujasti paprikajauhetta. Sokerit jäti pois vaikka siirappia ja fariinisokeria hetken harkitsin.

Sekoittelin kuivat aineet nesteisiin ja varmistaakseni nesteen riittävyyden huuhtaisin ruokakermapurkin vähäisellä vesimäärällä ja kaadoin senkin kulhoon. Lopuksi survoin sekaan - varovasti käännellen - 400 g:n paketin jauhelihaa.

Massan jätin muutamaksi tunniksi jääkaappiin turpoamaan. Etenkin juurikasleike vaatii kunnon turvotuksen, vähintään puoli tuntia riittävässä nestemäärässä, jottei se enää suolistossa jatka turpoamistaan. Siinä vaiheessa tuppaa olemaan tukalat oltavat ja sairaalareissu edessä.

Aikaa kun oli kulunut tarpeeksi, oli seos turvonnut ja kiinteytynyt käsittelykelpoiseksi. Pyörittelin taikinasta palleroita ja paistoin niitä pannulla, kannen alla haudutellen, jotain parikymmentä kappaletta. Ensin aioin paistaa ne pellille mutta vähäisen määrän vuoksi käytinkin isoa pannua; palleroita tuli lopulta kaksi pannullista.

Heti tuoreena pyörykät maistuivat vain hieman erilaisilta kuin tavalliset lihapullat. Leike antoi niille hieman siirappisen maun mutta muut maut eivät juuri nousseet esille ja arvelinkin, että niitä tuli aivan liian vähän. Sen sijaan seuraavana päivänä ne maistuivatkin mukavasti kanelilta ja neilikalta. Yön yli lepääminen toi maut sopivasti esille, ja ne olivat oiva lisä ilman suolaa ja mausteita keitetyn makaronin oheen.

Kuvia en pyöryköistä ottanut, ne kun ovat aivan tavallisen näköisiä. Makuja taasen ei voi kuvata kuin sanoin. Nam!

Ai niin, tuo otsikko. Meinasin ensin kirjoittaa että kanelilihapullia mutta sitten hoksasin että yhdyssanan alkuosaa voikin hieman lyhentää  :-).