Sattuipa sopivasti ettei ollut oikein mitään mielekästä tekemistä, joten aloin tutkia taas kaappejani. Kas, sieltähän löytyikin melkein täysi purkki agaragaria joten siitäpä johtuikin mieleen, että tekaisenpas jonkinlaisen hyytelökakun. Sattumalta oli muutama välipalapatukka pyöriskellyt takin taskussa, jauhautuen melkein muruiksi. Siinäpä pohjia tällä kertaa.

Toisin kuin niin monesti, tällä kertaa valmistelin leivontaa hieman huolellisemmin etukäteen. Rasvasin pyöreän alumiinivuoan ruokaöljyllä ja jauhotin sen tomusokerilla (sainpahan samalla tyhjennettyä melkein tyhjän tomusokeripaketin; öljyä sentään jäi vielä). Kokoilin muutenkin työvälineitä ennen kuin aloitin varsinaiset puuhat: soikionmuotoinen kannu, perunanuija, nuolija (siis se muovinen lasta, ei koiraa tms.), sähkövispilä varusteineen, kulho, lusikoita, kattila ynnä muuta rekvisiittaa.

Työ lähti käyntiin musertamalla nuijalla kannussa kolme välipalakeksiä ja sulattamalla köntti voita mikrossa. Levitin muruset vuoan pohjalle ja levitin voisulan päälle, sivellen seoksen puolen sentin kerrokseksi. Siirsin vuoan jääkaappiin pariksi tunniksi jähmettymään ja käväisin sillä välillä kaupassa. Huomasin nimittäin, ettei minulla ole tällä kertaa tarpeeksi valikoimaa hyytelöitäväksi, joten kävin ostamassa puolen litran purkillisen omenasosetta ja kaksi pakkausta appelsiinituorejuustoa.

Pohjan jähmetyttyä kiehautin kattilassa ohjeen mukaan tilkan vettä ja kolme lusikallista agaragaria. Sekoitin seoksen nopeasti kannussa omenasoseeseen ja levitin sen keksipohjan päälle. Taas pistin vuoan jääkaappiin jäähtymään ja hyytymään.

Muutaman tunnin kuluttua oli seuraavan kerroksen vuoro: purkillinen apppelsiinituorejuustoa yhdistettynä vajaaseen pikkupurkilliseen ruotsalaista Messmöriä eli heravoita. Messmör-purkin olin ostanut kesällä, käydessäni Haaparannalla. Se on todella makeaa levitettä, joka on varsin monikäyttöistä. Messmör-tuorejuustoseoksen hyydytin kermatilkan kanssa kuumennetulla agaragarilla. Kerroksesta ei tullut kovin paksua, joten vuoka täyttyi vasta noin puoliväliin. Lisää siis tarvitaan, kunhan taas hyydytellään jääkaapissa.

Yön yli mietittyäni ja kakkuaihion jähmetyttyä tekaisin punaista kermarahkaa: vajaaksi jäänyt purkki kuohukermaa vatkattuna ja sekoitettuna purkilliseen rahkaa. Sekaan lisäsin sen verran karamellivärijauhetta että seoksesta tuli vaaleanpunaista. Tämänkin jäähdytin kermassa keitetyllä agarilla, jauhoa kun oli vielä reilusti jäljellä. Seosta tuli sen verran että vuoka tulikin täyteen. Vasta tässä vaiheessa huomasin, että rahkaseokseen ei tullutkaa lainkaan sokeria, joten pöläytin reilusti päälle vaniljasokeria ennen kuin laitoin kakun taas jäähtymään.

Kun kakku oli jääkaapissa hyytynyt sopivasti, pistin sen jäätymään pakastimeen. Näin siksi, että tulin valinneeksi tavallisen vuoan sen sijaan että olisin käyttänyt irtopohjavuokaa. Arvelin, että tomusokerijauhotuksesta huolimatta saattaisi olla hankalaa irrottaa kakku ehjänä vuoasta, jollei sitä jäädytä. Niinpä se sai olla yön yli pakastumassa.

Seuraavana päivänä oli irrotuksen vuoro. Käänsin vuoan ylösalaisin lautaselle, kastelin astiapyyhkeen kuumassa vedessä ja sivelin vuoan pohjaa ja reunoja kuumalla pyyhkeellä. Hetken kuluttua kakku jo irtosikin, ja käänsin sen nopeasti isolle lautaselle oikein päin. Tulos oli yllä olevan kuvan mukainen.

Kun kakku oli sulanut syötävään kuntoon, leikkasin siitä palasen maisteltavaksi. Kuvassa näkyvät kerrokset melko heikosti, koska ylimpänä oleva rahkakerros on vain hieman tummempaa kuin keskimmäisenä oleva tuorejuustokerros.

Kakku oli ihan hyvää, vaikka päällimmäisestä kerroksesta puuttuikin sokeri. Sen lisäksi kävi ilmi, että ruskeana kerroksena näkyvä omenasose oli myös sokeritonta eikä se maistunut kovin selvästi omenaltakaan. Pohja oli odottamaani pehmeämpi, sillä omenasosekerros oli kostuttanut allaan olevan murukerroksen.

Seuraavan kakun teen jokseenkin samalla tavalla. Muutoksia teen kuitenkin sen verran, että käytän kerroksiin selvästi makeampia aineksia, kuten mansikkahilloa. Johonkin väliin voisi laittaa myös raparperia tai banaania. Kumpaakin löytyy pakastimestani, edellistä palasina ja jälkimmäistä soseena. Banaanisoseesta tulee pakastettuna todella makeaa, joten se sopii täytteeksi oikein hyvin. Mutta katsotaan, mitä tuleman pitää...