Lopultakin, pitkän odotuksen jälkeen, olen oppinut miten tehdään vohveleita vohveliraudalla. Samalla on tullut runsaasti kokemusta siitä, miten niitä nimenomaan ei tehdä.

Tänään tuli sekä saalista että kokemusta, kuten kalastuksenharrastaja voisi asian määritellä. Sain nimittäin eilen hyvän vohvelitaikinaohjeen jolla tein joitakin todella hyvin onnistuneita vohveleita. Sitten kai piti taas kikkailla ja kas, taikina tarttui rautaan joten muutaman irrottelukerran jälkeen päätin, että se on tällä kertaa tässä ja nyt syömään.

Sain viikko sitten vieraaksi nuoren teinitytön, jonka kanssa paistoin ensimmäiset onnistuneet vohvelit. Hyvin itsevarmasti tyttö ohjasi ja komenteli minua taikinanteossa ja paistossa, antaen kuvan hyvin kokeneesta paistajasta. Jossain vaiheessa sitten kävi ilmi, ettei hän olekaan tehnyt vohveleita, on vain seurannut kuinka isä tekee taikinan ja paistaa :-)

Yhtä kaikki, saimme vohvelit tuolloin paistettua kunnialla, ilman että ne tarttuivat rautaan kiinni. Verrattuna aiempiin yrityksiini ainakin kaksi asiaa tehtiin selvästi eri tavalla: taikina oli ohutta luirua minkä lisäksi ruokaöljyä laitettiin raudalle huomattavasti enemmän kuin itse olisin sitä käyttänyt.

Eilen puolestaan oli eräässä tapahtumassa paistamassa kaverina vohveleita. Kauppa kävi ja tulosta tuli, ja taikinaakin oli niin että sitä riitti vielä kotonakin paistaa. Samalla reisulla tuli oppia myös suolaisen vohvelitäytteen rakentamisesta: kermaviili- ja tuorejuustopohjalle suikalepaprikaa ja kinkkusuikaleita, kumpikin pieniksi palasiksi pilkottuina ja hyväää tulee.

Tänäänkin siis piti tehdä vohveleita. Saamani ohjeen maito- ja jauhomäärä eivät ihan täsmänneet, sillä siitä uhkasi tulla hieman liian sakea (käsitykseni pohjautui tuoreisiin onnistumisiin). Maidon puuttuessa lisäsin sekaan vettä ja kermaa, mikä toimi oikein hyvin. Siinä vaiheessa alkoivat vaikeudet kun lisäsin taikinan sekaan leivinjauhetta. Mitä ilmeisimmin se muutti taikinan rakennetta johonkin sopimattomaan suuntaan sillä muutama seuraava - ja samalla viimeinen - vohveli tarttui raudan yläpuoliskoon. Ei auttanut, vaikka lorottelin raudalle ruokaöljyä ja sivelin sillä yläpuoliskon, tarttui se silti.

Alkuperäinen, eilen saamani, ohje sisälsi sulatettua rasvaa minkä ilman muuta päätin tarkoittavan voisulaa. Se oli vaihteeksi hyvä päätös, sillä vohveleiden maku oli yhtä fantastisen herkullinen kuin eilenkin, eikä rautaa ollut tarpeen voidella lainkaan. Taikinassa oleva voimäärä riitti vohvelin voitelemiseen paiston aikana ja valmiit vohvelit irtosivatkin mukavasti puulastan avulla, ilman kaapisia ja tuskailuja.

Tänään yli jäänyt taikina muuttuu huomenaamulla muutamaksi pikkulätyksi aamupalan aikaan, ja seuraaviin vohveleihin ei tule leivinjauhetta, ei ainakaan niin kauan kuin muistan miten siinä kävi. Siitä huolimatta kokeilen muita jauhoja ja aineksia, kuten...  no, jääköön nähtäväksi.

Vohveltamisiin!