Pakastimesta löytyi erään hirvenmetsästäjän hiljattain antama hirvenpaistipalanen. Kun se oli muutaman päivän levännyt jääkaapissa sulamassa, päätin perjantai-iltana tehdä siitä lauantaiksi paistia hitaasti hauduttamalla. Niinpä iltasella alkoivat valmistelut.

Perinteiseen tapaan lorautin uunivuoan pohjalle rypsiöljyä rasvaksi. Pyöräytin vuokaan passelin paistin öljyssä ja ripottelin sen kummallekin puolelle mausteita: suolaa, musta- ja valkopippuria, salviaa ja oreganoa, kutakin kutakuinkin sopivasti. Vuokaan vielä lasillinen vettä, ylle paksu alumiinifolio ja eväs noin sata-asteiseen uuniin hautumaan.

Aamuvarhaisella, ennen töihin lähtöä, kokeilin paistia haarukalla ja totesin sen olevan sen verran raakaa, että nostin lämmön noin 125 asteeseen. Siinä paisti saisi hautua vielä muutaman tunnin, iltapäivän alkuun saakka.

Kun iltapäivällä tulin kotiin, totesin että paisti oli kypsä. Totesin myös, että aamulla olisi pitänyt lisätä vettä, etenkin kun nostin uunin lämpöä. Niinpä paistin pinta oli hieman kuivahtanut, ei kuitenkaan onneksi korppuuntunut. Lirautin vuokaan vettä, käänsin paistin ympäri ja sammutin uunin.

Paistin levätessä viimeisillä voimillaan uunissa, keitin perunat ja tein kunnon pottumuusin käyttäen siihen reilusti voita. Olin jokin aika sitten opetellut tekemään muusin siten, että kun olin survonut perunat nuijalla, sekoitin survokseen voin ja maidon haarukalla. En ylipäätään tee muusia enää vispilällä enkä kauhalla sekoittamalla, parempaa ovat karkea muusaus nuijalla ja sekoitus pelkästään haarukkaa käyttäen.

Sillä aikaa kun perunat kiehuivat, tein lihalle ja muusille kastikkeen. Tällä kertaa käytin yhtenä raaka-aineena tyrniglögiä, mikä olikin hyvä ratkaisu. Resepti oli yksinkertainen: puolisen lasillista tyrniglögiä, saman verran vettä, iso ruokalusikallinen mustaa, siirappisen makeaa soijakastiketta ja toinen ruokalusikallinen rypsiöljyä kattilaan. Suurukseksi saman tien, ennen kuumentamista, noin kaksi kukkurallista teelusikallista ruisjauhoja. Keitos sai kuumeta miedolla lämmöllä hiljaa kannen alla kuplien, välillä sekoittaen ettei se tartu pohjaan.

Kuvassa on vuodentakaisena jouluna tyhjennetty tyrniglögipullo. Kuva on hieman samea, mutta parempaakaan minulla ei valitettavasti ole tähän lisätä. Tämä glögi on alkoholiton kausituote, joten sitä ei välttämättä enää tähän aikaan löydä kaupoista (tai jos löytyy, luulen, ettei kauaa). Ensi joulun alla se taas ilmestyy hyvinvarustettujen liikkeiden glögivalikoimaan. Suosittelen maistamaan.

Kastike ja muusi valmistuivat samaan aikaan, joten enää tarvitsi vain siivuttaa vamis paisti. Sitten vain syömään.

Loppuvaihe korjasi jonkin verran paistin tilannetta. Kun vielä leikkasin sen kohtalaisen ohuiksi siivuiksi, lopputulema oli aivan kelvollinen. Lautaselle lopulta päätyneiden muusin, hirvipaistin, tyrnikastikkeen ja puhanuurisalaatin liitosta syntyi sekä silmille, suulle että vatsalle sovelias yhdistelmä.

Tyrniglögiä on vielä jäljellä, joten samantapaista kastiketta on vielä luvassa. Minkä kanssa, sen näkee sitten. Mitenhän sellainen kävisi vaikka puuron päälle...